keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

"Yksin yhdessä" - teknologian vaikutus ihmissuhteisiimme

Kahdeksannen ja samalla myös viimeisen viikkotehtävän aiheena oli teknologian vaikutus ihmissuhteisiimme ja elämäämme. Monelle meistä teknologialla on suuri rooli arjessamme. Esimerkiksi älypuhelimet kulkevat matkassamme minne menemmekin ja ne saattavat varastaa huomiomme vaikka olisimmekin tuttavien seurassa. Tehtävänämme oli katsoa Sherry Turklen puhe TED -konferenssissa (2012) ja keskustella sen pohjalta aiheesta.

Turklen puheessa esille nousi käsite alone together, "yksin yhdessä". Kyseessä on ilmiö, jossa olemme yhdessä muiden ihmisten kanssa, mutta emme kiinnitä heihin juurikaan huomiota. Toisinsanoen olemme fyysisesti läsnä, mutta emme henkisesti. "Yksin yhdessä" on uusi ilmiö, joka johtuu nykyajan ihmisten halusta olla kaikkialla yhtäaikaisesti. Halutaan olla tässä paikassa ja tässä hetkessä, mutta se ei riitä, vaan samaan aikaan halutaan olla myös kaikissa muissa kuviteltavissa olevissa paikoissa. Ihmiset haluavat räätälöidä elämänsä siten, että he voivat olla hetken tässä ja toisessa hetkessä olla toisaalla. Tämä saa aikan vaikutelman, että ihminen itse hallitsee sitä, mihin huomionsa kiinnittää. Tuloksena on kuitenkin eristäytyminen ympärillä olevista ihmisistä, sillä emme ole läsnä hetkessä ja huomioi ihmisiä, jotka ovat ympärillämme fyysisesti.

Pohtiessamme näkyykö yllämainittu ilmiö omassa elämässämme, oli lopputuloksena vastaus kyllä. ”Yksin yhdessä” -ilmiötä on havaittavissa tänäpäivänä lähes kaikkialla. Huomasimme itsekin olevamme keskellä ilmiötä ja se koettiin myös ärsyttäväksi. Älypuhelin on keino piiloutua esimerkiksi kesken juttutuokion hiljaisen hetken, mutta myös pelko jonkin menettämisestä ajaa tarttumaan kännykkään ihmisten seurassa sen toivossa, että monessa paikassa voisi olla samanaikaisesti. Tällöin tuloksena on kuitenkin tilanne, jossa menetetään enemmän kuin jos keskittyisi yhteen asiaan. Älypuhelimet ihmisten käsissä on tavallinen näky myös esimerkiksi kaupungilla. Ryhmämme mielestä etenkin nuorten keskuudessa ilmiö koettiin vahvaksi. Sosiaalisen median läsnäolo kun voi näkyä vaikkapa keskustelun keskeyttävänä Whatsapp -merkkiäänen kaikumisena kahvilassa tai Instagramin selailuna kesken kuulumisten vaihdon.

Sherry Turkle loi puheessaan teknologiasta mielestämme melko dystopistisen kuvan. Vaikka Turkle näkee teknologiassa myös mahdollisuuden, jonka kehityssuuntaa ihmiset voivat vielä muokata, vaikuttaa se hänen mukaansa tällä hetkellä olevan uhka. Juuri teknologian kehityssuuntaan toivotaan muutosta ja yleisesti videolla luodaan hieman vastakkainasettelua todellisen, oikean, kasvokkain tapahtuvan kanssakäymisen ja vääristyneen virtuaalitodellisuuden kautta kommunikoinnin välille. Teknologian vaikutuksesta ihmissuhteisiin luodaan dystopistinen kuva, sillä esimerkkinä toimi muun muassa se, että surua ei kohdata hautajaisissa, vaan tartutaan älypuhelimeen. Toisena esimerkkinä mainittiin tilanne, jossa muista ihmisistä ei ole enää seuraa vaikkapa työpaikoilla, koska useimmat viettävät jatkuvasti aikaansa teknologian parissa.

Turklen puhetta pidettiin ryhmässämme vaikuttavana sen samaistuttavuuden vuoksi. Se sai ymmärtämään, että eläminen yhteiskunnassa, jossa ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan kasvotusten tai keskustella ilman teknisiä apuvälineitä, ei ole sitä mitä haluamme. Video herätti myös ajatuksen siitä, mitä onkaan tullut menettäneeksi sinä aikana kun huomio on ollut kohdistettuna vaikkapa tietokoneeseen tai älypuhelimeen.


-VT

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti