Turklen puheessa esille nousi käsite alone together, "yksin yhdessä". Kyseessä on ilmiö, jossa olemme yhdessä muiden ihmisten kanssa, mutta emme kiinnitä heihin juurikaan huomiota. Toisinsanoen olemme fyysisesti läsnä, mutta emme henkisesti. "Yksin yhdessä" on uusi ilmiö, joka johtuu nykyajan ihmisten halusta olla kaikkialla yhtäaikaisesti. Halutaan olla tässä paikassa ja tässä hetkessä, mutta se ei riitä, vaan samaan aikaan halutaan olla myös kaikissa muissa kuviteltavissa olevissa paikoissa. Ihmiset haluavat räätälöidä elämänsä siten, että he voivat olla hetken tässä ja toisessa hetkessä olla toisaalla. Tämä saa aikan vaikutelman, että ihminen itse hallitsee sitä, mihin huomionsa kiinnittää. Tuloksena on kuitenkin eristäytyminen ympärillä olevista ihmisistä, sillä emme ole läsnä hetkessä ja huomioi ihmisiä, jotka ovat ympärillämme fyysisesti.
Pohtiessamme näkyykö
yllämainittu ilmiö omassa elämässämme, oli lopputuloksena vastaus kyllä. ”Yksin
yhdessä” -ilmiötä on havaittavissa tänäpäivänä lähes kaikkialla. Huomasimme
itsekin olevamme keskellä ilmiötä ja se koettiin myös ärsyttäväksi. Älypuhelin
on keino piiloutua esimerkiksi kesken juttutuokion hiljaisen hetken, mutta myös
pelko jonkin menettämisestä ajaa tarttumaan kännykkään ihmisten seurassa sen
toivossa, että monessa paikassa voisi olla samanaikaisesti. Tällöin tuloksena
on kuitenkin tilanne, jossa menetetään enemmän kuin jos keskittyisi yhteen
asiaan. Älypuhelimet ihmisten käsissä on tavallinen näky myös esimerkiksi
kaupungilla. Ryhmämme mielestä etenkin nuorten keskuudessa ilmiö koettiin vahvaksi. Sosiaalisen
median läsnäolo kun voi näkyä vaikkapa keskustelun keskeyttävänä Whatsapp -merkkiäänen kaikumisena kahvilassa tai Instagramin selailuna kesken
kuulumisten vaihdon.
Sherry Turkle loi
puheessaan teknologiasta mielestämme melko dystopistisen kuvan. Vaikka Turkle näkee
teknologiassa myös mahdollisuuden, jonka kehityssuuntaa ihmiset voivat vielä muokata, vaikuttaa se hänen mukaansa tällä hetkellä olevan uhka. Juuri teknologian
kehityssuuntaan toivotaan muutosta ja yleisesti videolla luodaan hieman
vastakkainasettelua todellisen, oikean, kasvokkain tapahtuvan kanssakäymisen ja
vääristyneen virtuaalitodellisuuden kautta kommunikoinnin välille. Teknologian vaikutuksesta ihmissuhteisiin luodaan dystopistinen kuva, sillä
esimerkkinä toimi muun muassa se, että surua ei kohdata hautajaisissa, vaan
tartutaan älypuhelimeen. Toisena esimerkkinä mainittiin tilanne, jossa muista
ihmisistä ei ole enää seuraa vaikkapa työpaikoilla, koska useimmat viettävät
jatkuvasti aikaansa teknologian parissa.
Turklen puhetta pidettiin
ryhmässämme vaikuttavana sen samaistuttavuuden vuoksi. Se sai ymmärtämään, että
eläminen yhteiskunnassa, jossa ihmiset eivät osaa kohdata toisiaan kasvotusten
tai keskustella ilman teknisiä apuvälineitä, ei ole sitä mitä haluamme. Video
herätti myös ajatuksen siitä, mitä onkaan tullut menettäneeksi sinä aikana kun huomio
on ollut kohdistettuna vaikkapa tietokoneeseen tai älypuhelimeen.
-VT
